Helena Viisanen aloitti pianonsoiton elokuussa 2022

Lapsena kotonamme oli sähköurut ja niillä muistan osanneeni joitain helppoja sävelmiä soitella.
Takaraivossa oli kyllä muhinut, että olisipa ihana osata soittaa, kunnes kesän jälkeen sitten sisuunnuin:

- Eipä ne muutkaan ilman harjoittelua soittamista ole oppinut.

Laitoin Leenalle postia, että mites on tämmösen aikuisopiskelijan laita, joka ei ole soittimiin ikinä oikein kunnolla koskenutkaan, että onko mahdollista pianoharrastusta aloittaa?
Leena vastasi, että no tottakai, osta piano niin elokuussa aloitetaan.

Iski samaan aikaan innostus ja paniikki. Ostin käytetyn sähköpianon ja se oli sitten menoa.
Melkoista yhden käden pimputusta se alkuun oli mutta, joka kerta Leena osaa sopivan humoristisella otteella ohjata minua eteenpäjn ja hastaa kohti uusia taitoja.

- Välillä en ymmärrä mitään ja kun vaan sanon ääneen, että juu ei nyt kyllä mennyt jakeluun vieläkään, niin aina se opettaja jaksaa jotenkin rautalangasta vääntää asian uudestaan.
- Olen aika malttamaton ja olisi mukava osata heti kaikkea, mutta pianoharrastus on tuonut lisää malttia, ja lisännyt muistikapasiteettia töissäkin.

- Pianotunnit on aina hirmu hauskoja, vaikka joka kerta sisäiset hikikarpalot valuvat, kun ajatus ja sormet eivät suostu tekemään yhteistyötä.

Aikuisena pianoharrastus on motivoivaa ja Leenan mukaan aikuiset myös oppii asioita nopeasti ja paljon on kyllä jo tullut opittuakin vajaan puolen vuoden aikana.
Pystyn jo soittamaan kahdella kädellä samaan aikaan, lukea nuotteja ilman merkintöjä ja olen oppinut venyttelemään sormia uusille koskettimille :)

- Haastavia asioita pienen lapsen ja vuorotyön sovittamisessa on välillä aikapula ja olenkin ratkaissut asian niin, että soitan vaikka vain lyhyestikin joka päivä.
Sähköpianossa on se hyvä puoli, että siinä voi laittaa kuulokkeet päähän, niin ei häiritse muita soittoharjoittelullaan.

- Olen ollut rinta rottingilla tästä uudesta harrastuksestani ja usein kun puhun ääneen asiasta, niin se saa aikaan ” Vau miten hienoa” -kommenteja tai että ”Minäkin olen miettinyt mutta en ole uskaltanut”.

- Olen iloinen siitä, että vihdoin uskalsin aloittaa 41-vuotiaana. Olen itsestäni ylpeä.
Kannustan kaikkia muitakin aloittamaan, ketkä asiaa pohtivat.

Kyllä sinäkin osaat ja pystyt!

Terveisin Helena

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Marja Poutiainen opiskeli Lappeenrannan Musiikkiopistossa v. 1960-1966 pianonsoittoa.

Opettajina olivat Aili Avermaa,Ritva-Leena Pitkäpaasi-Puupponen ja Margit Happonen.Teini-iässä loppui soittaminen. Sitten v.1993 Marja innostui uudestaan, osti pianon ja aloitti 43-vuotiaana soittamisen Leena Miikkulaisen oppilaana.

”Ensimmäinen Leenan antama soittoläksy oli Hopeinen kuu. Ja siitä se lähti 27 vuoden tauon jälkeen. Melkein kolmekymmentä vuotta olen nyt käynyt pianotunneilla säännöllisesti ja käyn edelleen.Kertaaakaan en ole jäänyt tulematta. Siirryin eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten, ja nyt on aikaa soittaa enemmän.”

Marja,miksi käyt yhä soittotunneilla? Etkö osaa jo?

 ”Mukava saada uusia läksyjä ja saa huomata että vielä oppii.Pianonsoitto tutkitusti ehkäisee myös dementoitumista.Soittaminen on minulle harrastus ja elämäntapa.”

- Äärettömän ihana vastapaino työlle.Kun saan kokemuksen siitä, että olen oppinut - se innostaa ja kannustaa eteenpäin.

Pienenä haaveilin pianonsoitosta.Pari vuotta sitten tuli se hetki,että jotain muuta pitää elämässä olla.

- Ensimmäisenä vuotena kaikki vapaa-ajat meni pianon ääressä istuessa.Toisena vuotena tasaantui.

Mitä pianonsoitto antaa sinulle Päivi?

"Olen toteuttanut haaveeni.Uuden oppiminen on ihana tunne ja kehittää muistia." 

Miksi et aloittanut harrastustasi aikaisemmin?

"Soitolle pitää olla tilaa.Oma paikka omassa elämässä.Nelikymppisenä oli niin paljon muuta. Nyt on enemmän omaa aikaa."

Leena Huttunen-Huovilainen aloitti kuusikymppisenä 

Kuva LM 2016

Mitä se antaa sinulle?

Pianonsoiton harrastus antaa minulle uudenlaista ajattelemista ja tekemistä musiikin parissa. Se rikastuttaa elämääni ja soittaminen on hyvää aivovoimistelua. Minulle laulun harrastajana se tuo mahdollisuuden uusien laulujen opettelemiseen itsenäisesti. Pianonsoitto antaa myös uutta kipinää mielelle ja sielulle.  

 Oppiiko?                          

Kyllä oppii. Oppiminen vanhempana on hitaampaa kuin nuorena ja lapsena, mutta oppimiskyky on tallella tässäkin iässä. Opiskelun tiellä on vuoroin laaksoja ja kukkuloita, mutta uuden asian oivaltaminen tai ”mahdottoman” asian oppiminen on riemun hetki. Merkityksellinen asia on se,että ensin täytyy löytää itselleen oikeanlainen tapa harjoitella, sitten soittaminen helpottuu.

Hankalinta on edelleen käsien, silmien ja aivojen yhteistyö. Soittoharrastuksen teki mielenkiintoiseksi se, että harjoittelu aloitettiin heti ihan  oikeilla lauluilla. Helpointa minulle on ollut melodioiden soittaminen, koska koulun musiikkitunneilta ja kuoroharrastuksen myötä sävelmät ovat olleet jo ennestään melko tuttuja.                                                                                

Sormilla haastetta.

Viidenkympin villityksenä soittoharrastus 

ETELÄ-SAIMAA 12.12.2002
Toimittaja: RIINA NOKSO-KOIVISTO

Kun lappeenrantalaisessa Tanttarin perheessä lauletaan parin viikon kuluttua joululauluja, perheen äiti Pirjo voi istahtaa pianon ääreen säestämään. Sen lisäksi hän saattaa avata nuottikansionsa ja soittaa perheen miehille vaikkapa Händelin Fantasian tai Edvard Griegin Aamun. Esittämisen ilon voi vain kuvitella, sillä vielä kolme vuotta sitten Pirjo Tanttari ei osannut soittaa yhtikäs mitään. Jo pienenä tyttönä haaveilin pianonsoitosta, mutta eihän tavallisessa perheessä ollut varaa ostaa kallista pianoa tuosta vain. Vanha haave nousi esiin muutama vuosi sitten, kun Pirjo Tanttarin aikuiset lapset olivat lähteneet maailmalle ja aikaa jäi omille harrastuksille. Kolme vuotta sitten perheeseen hankittiin piano ja Pirjo aloitti soittotunnit.

Leena Miikkulaisen oppiin tuli 53-vuotias ensikertalainen. Leena varoitti, että koordinaatio ei ehkä ole tässä iässä enää parhaimmillaan ja oppimiseen menee enemmän aikaa kuin lapsilla. Olin kuitenkin niin innostunut, että päätin harjoitella sitäkin enemmän. Ensimmäisten soittotuntien jälkeen tuntui mahtavalta, kun olin oppinut soittamaan Ukko Nooan, Maijal oli karitsa ja Kevätsää lämmittää, Pirjo Tanttari nauraa. Kolmen vuoden ajan innokas oppilas on pyöräillyt joka keskiviikko Voisalmesta Kesämäkeen soittotunnille. Kotona hän harjoittelee lähes joka päivä. Lisäintoa on antanut se, että kotona harrastukseen on suhtauduttu kannustavasti. Kun aikuiset pojat tulevat käymään, he kehuvat, että äiti, olet taas mennyt soittamisessa eteenpäin.

Ei tahkota asteikkoja

Aikuisena soittoharrastuksen aloittanut Pirjo Tanttari ei ole ainoa laatuaan, sillä Leena Miikkulaisella on viisi muuta aikuisoppilasta. Miikkulaisen mukaan aikuiset oppilaina ovat toisaalta hankalampia, mutta osin myös antoisampia kuin lapset. Ei tulisi kuuloonkaan, että aikuisen eteen iskettäisiin joku Aaron-vihko. Kun lähden opettamaan aikuista, otan aina ensin selvää, mitä hän haluaa oppia. Sen jälkeen yritetään etsiä sellaista musiikkia, josta oppilas on innostunut. Sitä kautta tulee motivaatiota harjoitella, Miikkulainen sanoo.                                                                                                                

Miikkulaisen mukaan osalle aikuisista on kuitenkin hankala hyväksyä sitä, ettei soittotaitoa saavuteta hetkessä. Tämä vika vaivaa etenkin miehiä. Jollakin saattaa olla mielessä, että olisi niin kiva osata hienosti jammailla. Kun se ei heti onnistukaan, luovutetaan. Soittotaito on

myös yksi niitä asioita tässä maailmassa, joita ei voi ostaa. Kerran minulta tiedusteltiin puhelimessa, että mitäs se soittotaito nyt sitten oikein maksaa.

Edistymistä pikku hiljaa 

Pirjo Tanttari on edennyt soittamisessa pikku hiljaa. Ensin oikean käden säestykseksi opeteltiin avosointuja. F-avainta, eli pianonuottien alariviä ja vasemman käden osuutta hän on alkanut opetella vasta viime aikoina. Välillä tuntuu, että molempia rivejä seuratakseen pitäisi olla neljä silmää, Pirjo Tanttari sanoo. Että motivaatio soittamiseen säilyisi, Leena Miikkulaisen mukaan aikuistenkin on päästävä esiintymään.                                                                                                                               

Pianokoulu Miikkulaisen lapsioppilaat esiintyvät kirkkokonsertissa, mutta aikuisille hän järjestää omat illanistujaiset. Siellä rupatellaan ja jokainen soittaa jotain vain sille pienelle porukalle. Olen myös neuvonut, että oppilaiden kannattaisi aina tietyin väliajoin järjestää pieni kahvikonsertti vaikka sukulaisille tai ystäville.                                                                                                                                            

Pirjo Tanttarin ensikonsertti oli viime keväänä. Kun sukulaiset saapuivat pojan ja aviomiehen yhteisille syntymäpäiville, ohjelmasta vastasi perheen pianisti. Konsertti sai hyvät arvostelut. Sukulaiset päivittelivät, että oh hoh, on se Pirjo oppinut oikeasti soittamaan.  

  Pirjo Tanttari 2002