Aikuisopiskelijoilla on erilaisia motiiveja opiskella. Esimerkiksi uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, pätevyyden osoittaminen, arvostuksen saaminen tai elämänmuutoksen toteuttaminen. Soittamaan oppiminen, on myös itsessään kivaa.

Motivaatio opiskella vaihtelee elämäntilanteen, hyvinvoinnin tai opiskelun sisällön mukaan. Innostusta soittamiseen edistää omakohtainen kiinnostus aiheeseen, henkilökohtaisesti merkitykselliset asiat ja tavoitteet, sekä onnistumisen tunne ja elämykselliset kokemukset.

Pianonsoitto tuo mukavaa vaihtelua ja iloa elämään. Motivaatio on paras haastaja tässäkin lajissa. Kaikilla on mahdollisuudet kehittyä soittajaksi.

Elämä on unelmien toteuttamista. Ja elämä on musiikkia.


Riitta Tamper 5.4.19

Riitta.jpg

Riitta Tamper, Lappeenranta

Aloitin pianonsoiton harrastuksen syksyllä 2015. Kotona oli tyttärelle aikoinaan ostettu piano ja mietin, että se pitäisi joko hävittää tai sitten voisin itse yrittää aloittaa jotain uutta sellaista, mitä en koskaan vielä ole  kokeillut. 

Olen iloinen, että uskalsin heittäytyä. Soittaminen saa ajatukset pois muusta, keskittyminen rauhoittaa ja on kiva huomata, että pienin askelin edistyy ja koko ajan oppii lisää.

Harjoitella voisi varmasti vieläkin enemmän, mutta pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Omassa tahdissa.


Samu Mutikainen

vm -74 ja alkujaan lähtöisin Imatralta

Miksi soitat pianoa?

Samu_M.jpg

Kuva LM 4.12.18

- Palataan ajassa 90-luvun alkuun ja lukion musiikkitunnille. Oltiin luokan kanssa kulttuuritalon kirjastossa ja luokkatoveri alkoi soittamaan pianoa. Elämässäni on vähän sellaisia pysäyttäviä heureka-hetkiä, mutta se oli yksi sellainen. Olin aivan mykistynyt ja tiesin, että tuota haluan oppia!

- Siitä sitten Yamahan kosketinsoitin joululahjaksi ja aloin itse opiskelemaan musiikin teoriaa ja soittamista. Olihan se kovin hidasta ja vaivalloista, huomasin etten ole ehkä niinkään lahjakas, mutta innostusta aiheeseen riitti.

- Näistä ensimmäisistä vuosista jäi käteen musiikin teoria ja samalla rämpyttelin auttavasti kitaralla. Oikea piano ilmaantui kotiin vasta joskus 2005 ja sitä satunnaisesti pimputtelin muun musisoinnin ohessa. Ajatus pianotunneista kuitenkin iti ja viimein 2014 aloitin tunnit, ensin kansalaisopistolla ja sitten Leenalla.

Miten treenaat?

-  Soitan varmaan päivittäin vähintään puoli tuntia, osa soittoläksyjä ja osa rock/pop-biisejä, itseäni säestäen. Soittoon on kyllä tullut varmuutta ja sujuvuutta, mutta kotona oleva sähköpiano kieltämättä rajoittaa. Ei saa samanlaista tuntumaa kuin oikealla pianolla ja dynamiikka kärsii. Pianotunneilta olen kaivannut suuntaa ja tekniikkaa, jotta pääsisin eteenpäin. Omatoimisessa opiskelussa tuli räpellettyä kaikenlaista, oppi vääriä tekniikoita, joita nyt sitten yrittää pois oppia.


Katri Savolainen:

kuva LM/2018

Katri.jpg

- Nuoruudessani soitin ja lapsuudenkodissamme oli piano. Tyttärelle ostettiin myös piano. Hän sitä soittikin, mutta se jäi. Piano kökötti kotona. Juttelin kerran eläkkeelle jääneen opettajatoverini kanssa. Hän kertoi käyvänsä pianotunneilla.

- Voiks noin vanhana käydä pianotunneilla? 

- Tottakai!Hänestä se on oikein mukavaa.

- Ensimmäisen pianotuntini jälkeen hihkuin; tästä   alkoi nyt uusi elämä!


Reijo Sopanen:

- Aloitus soittamisesta kyti.

Kuva LM 23.9.2016

P9234321_2.jpg

- Yksikseen soittamisesta ei tule mitään. Ajatus soittamisesta kyti vuosia ja kun sitä oli olevinaan vähän musikaalinenkin. Pointina oli halu oppia, kynnys vaan oli korkea aloittaa.

- Olen 80-luvulla soittanut vuoden verran haitaria Savonlinnassa asuessani. Piano on kotona ja sitä piti ruveta harrastamaan. Lapset olivat sitä joskus soitelleet.

Miten Reijo harjoittelet?

- Jostain pitää luopua. Aikaa pitää järjestää. Elämässä ei ole tekemisen puutetta. Olen osaeläkkeellä,pelaan golffia ja matkustelen. Aamuisin harjoittelen 20-30 minuuttia ja iltaisin myös.

Mitä soittaminen antaa?

- Pirteyttä.Sisältöä elämään. Vasen käsi antaa haastetta.


Marja Poutiainen opiskeli Lappeenrannan Musiikkiopistossa vuosina 1960-1966 pianonsoittoa.

Opettajina olivat Aili Avermaa,Ritva-Leena Pitkäpaasi-Puupponen ja Margit Happonen.

Teini-iässä loppui soittaminen.Vuonna 1993 Marja osti pianon ja aloitti 43-vuotiaana uudelleen soittamisen Leena Miikkulaisen oppilaana.

”Ensimmäinen Leenan antama soittoläksy oli Hopeinen kuu. Ja siitä se lähti 27 vuoden tauon jälkeen. Kaksikymmentä vuotta olen käynyt pianotunneilla säännöllisesti ja käyn edelleen.Kertaaakaan en ole jäänyt tulematta.Kun jään eläkkeelle alan soittaa enemmän”.

 

marja_p.jpg

 

 

 

 

 

Marja, miksi yhä käyt pianotunneilla. Etkö osaa jo tarpeeksi hyvin?

 ”Mukava saada uusia läksyjä ja saa huomata että vielä oppii uutta ja osaa tehdä käsillä asioita.Pianonsoitto tutkitusti ehkäisee dementoitumista.Soittaminen on minulle elämäntapa.”

 


 Päivi Salakka:

_a1024632.jpg

"Äärettömän ihana vastapaino työlle.Kun saan kokemuksen siitä, että olen oppinut - se innostaa ja kannustaa eteenpäin.

Pienenä haaveilin pianonsoitosta.Pari vuotta sitten tuli se hetki,että jotain muuta pitää elämässä olla.

Ensimmäisenä vuotena kaikki vapaa-ajat meni pianon ääressä istuessa.Toisena vuotena tasaantui."

 

Mitä pianonsoitto antaa sinulle Päivi?

"Olen toteuttanut haaveeni.Uuden oppiminen on ihana tunne ja kehittää muistia." 

Miksi et aloittanut harrastustasi aikaisemmin?

"Soitolle pitää olla tilaa.Oma paikka omassa elämässä.Nelikymppisenä oli niin paljon muuta. Nyt on enemmän omaa aikaa."

 
 

 
 

Leena Huttunen-Huovilainen aloitti kuusikymppisenä 

 leenahh2.jpg
  

Miksi aloitit soittamisen Leena?

Halusin oppia soittamaan pianoa jo lapsena. Koulussa laulutunnit olivat odotetuimmat ja parhaimmat tunnit. Olisin halunnut opetella soittamaan luokan  ”urkuharmonilla”, mutta siihen koskeminenkin oli ankarasti kielletty. Niinpä sitten tein itselleni urut piirtämällä pitkälle pahvinpalalle koskettimet ja sen jälkeen soittelin niitä:)                            

Toive oppia soittamaan pianoa on kulkenut elämässäni mukana läpi vuosikymmenten. Työelämässä ollessani tein päätöksen, että viimeistään eläkkeellä ollessani ostan pianon ja aloitan opiskelun. Nyt tuo toive ja päätös on toteutunut

  

Mitä se antaa sinulle?

Pianonsoiton harrastus antaa minulle uudenlaista ajattelemista ja tekemistä musiikin parissa. Se rikastuttaa elämääni ja soittaminen on hyvää aivovoimistelua. Minulle laulun harrastajana se tuo mahdollisuuden uusien laulujen opettelemiseen itsenäisesti. Pianonsoitto antaa myös uutta kipinää mielelle ja sielulle.  

 Oppiiko?                          

Kyllä oppii. Oppiminen vanhempana on hitaampaa kuin nuorena ja lapsena, mutta oppimiskyky on tallella tässäkin iässä. Opiskelun tiellä on vuoroin laaksoja ja kukkuloita, mutta uuden asian oivaltaminen tai ”mahdottoman” asian oppiminen on riemun hetki. Merkityksellinen asia on se,että ensin täytyy löytää itselleen oikeanlainen tapa harjoitella, sitten soittaminen helpottuu.Hankalinta on edelleen käsien, silmien ja aivojen yhteistyö. - Soittoharrastuksen teki mielenkiintoiseksi se, että harjoittelu aloitettiin heti ihan  oikeilla lauluilla. Helpointa minulle on ollut melodioiden soittaminen, koska koulun musiikkitunneilta ja kuoroharrastuksen myötä sävelmät ovat olleet jo ennestään melko tuttuja.                                                                                

 

                  

 

 
 
Pirjo Tanttarin sormet ovat viimeisen kolmen vuoden aikana joutuneet lähes päivittäin tekemään lähempää tuttavuutta pianon koskettimien kanssa image001.jpg

Sormilla haastetta.

Viidenkympin villityksenä soittoharrastus 

ETELÄ-SAIMAA 12.12.2002
Toimittaja: RIINA NOKSO-KOIVISTO

Kun lappeenrantalaisessa Tanttarin perheessä lauletaan parin viikon kuluttua joululauluja, perheen äiti Pirjo voi istahtaa pianon ääreen säestämään. Sen lisäksi hän saattaa avata nuottikansionsa ja soittaa perheen miehille vaikkapa Händelin Fantasian tai Edvard Griegin Aamun. Esittämisen ilon voi vain kuvitella, sillä vielä kolme vuotta sitten Pirjo Tanttari ei osannut soittaa yhtikäs mitään. Jo pienenä tyttönä haaveilin pianonsoitosta, mutta eihän tavallisessa perheessä ollut varaa ostaa kallista pianoa tuosta vain. Vanha haave nousi esiin muutama vuosi sitten, kun Pirjo Tanttarin aikuiset lapset olivat lähteneet maailmalle ja aikaa jäi omille harrastuksille. Kolme vuotta sitten perheeseen hankittiin piano ja Pirjo aloitti soittotunnit.

Leena Miikkulaisen oppiin tuli 53-vuotias ensikertalainen. Leena varoitti, että koordinaatio ei ehkä ole tässä iässä enää parhaimmillaan ja oppimiseen menee enemmän aikaa kuin lapsilla. Olin kuitenkin niin innostunut, että päätin harjoitella sitäkin enemmän. Ensimmäisten soittotuntien jälkeen tuntui mahtavalta, kun olin oppinut soittamaan Ukko Nooan, Maijal oli karitsa ja Kevätsää lämmittää, Pirjo Tanttari nauraa. Kolmen vuoden ajan innokas oppilas on pyöräillyt joka keskiviikko Voisalmesta Kesämäkeen soittotunnille. Kotona hän harjoittelee lähes joka päivä. Lisäintoa on antanut se, että kotona harrastukseen on suhtauduttu kannustavasti. Kun aikuiset pojat tulevat käymään, he kehuvat, että äiti, olet taas mennyt soittamisessa eteenpäin.

Ei tahkota asteikkoja

 

Aikuisena soittoharrastuksen aloittanut Pirjo Tanttari ei ole ainoa laatuaan, sillä Leena Miikkulaisella on viisi muuta aikuisoppilasta. Miikkulaisen mukaan aikuiset oppilaina ovat toisaalta hankalampia, mutta osin myös antoisampia kuin lapset. Ei tulisi kuuloonkaan, että aikuisen eteen iskettäisiin joku Aaron-vihko. Kun lähden opettamaan aikuista, otan aina ensin selvää, mitä hän haluaa oppia. Sen jälkeen yritetään etsiä sellaista musiikkia, josta oppilas on innostunut. Sitä kautta tulee motivaatiota harjoitella, Miikkulainen sanoo.                                                                                                                

Miikkulaisen mukaan osalle aikuisista on kuitenkin hankala hyväksyä sitä, ettei soittotaitoa saavuteta hetkessä. Tämä vika vaivaa etenkin miehiä. Jollakin saattaa olla mielessä, että olisi niin kiva osata hienosti jammailla. Kun se ei heti onnistukaan, luovutetaan. Soittotaito on

myös yksi niitä asioita tässä maailmassa, joita ei voi ostaa. Kerran minulta tiedusteltiin puhelimessa, että mitäs se soittotaito nyt sitten oikein maksaa.

 

Edistymistä pikku hiljaa 

 

Pirjo Tanttari on edennyt soittamisessa pikku hiljaa. Ensin oikean käden säestykseksi opeteltiin avosointuja. F-avainta, eli pianonuottien alariviä ja vasemman käden osuutta hän on alkanut opetella vasta viime aikoina. Välillä tuntuu, että molempia rivejä seuratakseen pitäisi olla neljä silmää, Pirjo Tanttari sanoo. Että motivaatio soittamiseen säilyisi, Leena Miikkulaisen mukaan aikuistenkin on päästävä esiintymään.                                                                                                                               

Pianokoulu Miikkulaisen lapsioppilaat esiintyvät kirkkokonsertissa, mutta aikuisille hän järjestää omat illanistujaiset. Siellä rupatellaan ja jokainen soittaa jotain vain sille pienelle porukalle. Olen myös neuvonut, että oppilaiden kannattaisi aina tietyin väliajoin järjestää pieni kahvikonsertti vaikka sukulaisille tai ystäville.                                                                                                                                            

Pirjo Tanttarin ensikonsertti oli viime keväänä. Kun sukulaiset saapuivat pojan ja aviomiehen yhteisille syntymäpäiville, ohjelmasta vastasi perheen pianisti. Konsertti sai hyvät arvostelut. Sukulaiset päivittelivät, että oh hoh, on se Pirjo oppinut oikeasti soittamaan.